Hotellin aulassa velloo toimittajien ja kuvaajien eläväinen massa. Kohahdus käy läpi väkijoukon: isot mustat autot ovat kaartaneet pihaan. Nyt hän tulee.

Suuret trendikkäät aurinkolasit peittävät ahavoituneet kasvot. Vallaton kiharapehko heiluen hän astelee varmoin askelin toimittajien keskeltä hotellin kabinettiin. Liehuvan kaavun helmat katoavat keltaisen verhon taakse. Kahdeksan tunnin odotus on palkittu, ja toimittajat jäävät jännittyneitä odottamaan, antaako hän haastatteluja ja jos antaa niin kenelle.

Ei - kyseessä ei ole kukaan maailmanluokan diivaileva rock-tähti, vaan Libyan johtaja Muammar Gaddafi, joka saapui myöhään eilen illalla tripolilaiseen hotelliin kansainvälisen median keskelle. Tuntikausien odottelun jälkeen toimittajat joutuivat pettymään, sillä lehdistötilaisuuden sijaan Gaddafi antoi haastattelun vain yhdelle turkkilaiselle tv-kanavalle ja poistui paikalta takaoven kautta. Diktaattori muistuttaa sekä ulkomuodoltaan että käytökseltään rock-tähteä, jonka mielestä maailma pyörii juurikin hänen oman pillinsä mukaan.

Suorana lähetettävien uutistapahtumien sykkeeseen on yhtä helppo imeytyä mukaan kuin koukuttavaan dekkariin. Dramaattiset tapahtumat maailmalta vyöryvät kotiisi. CNN-riippuvuuteni onkin uusiutunut, ja heräsin aamuyöllä olohuoneen sohvalta, kun tv-ruutu loi huoneeseen valjua valoaan.
Tämä on todellista tosi-tv:tä.

Ps. Amerikkalainen uutiskanava saa pian kilpailijan, sillä kaapeli-tv-yhtiömme on ottanut "arabien CNN:n" Al Jazeeran englanninkielisen uutiskanavan mukaan kanavapakettiinsa. Siis juuri sen saman kanavan, jonka katselun Dansk Folkeparti halusi meiltä maahanmuuttajilta kieltää...