Se pysäyttää. Se herättää tunteita ja ajatuksia. Se katsoo elämää ja yhteiskuntaa uudesta näkökulmasta. Tällaisia asioita pohdin, kun kävin viikonloppuna katsomassa tanskalaisia vuoden pressikuvia esittelevän näyttelyn Mustassa Timantissa (Black Diamond eli kuninkaallinen kirjasto).

Kotiin toin mielessäni kolme valokuvaa. Ensimmäisessä yhdenlapsen politiikan maassa asuvat kiinalaisvanhemmat valmentavat pikku palleroitaan vauvauinnissa, jonka uskotaan olevan hyväksi vauvojen kehitykselle. Kiinalaiset vanhemmat ja isovanhemmat haluavat tietysti vain parasta armaalle ainokaiselleen.

Kuvassa vanhemmat katselevat lasin läpi, kun vauvat kelluvat kukin omassa vesisammiossaan. Pinnalla vauvoja pitävät kaulaan laitetut värikkäät uimarenkaat. Kiinalainen tapa harrastaa vauvauintia.

Toisessa kuvassa Tanskan pääministeri Lars Lökke Rasmussen tapaa ghetoksi nimetyn alueen teinipoikia heidän kerhotalollaan. Kummankin osapuolen ilmeet kertovat, että eipä paljon kiinnosta. Tunnelma on jännittynyt, ja keskustelijoiden maailmat näyttävät olevan hyvin kaukana toisistaan. 

Kolmannessa kuvassa pelästynyt pikkupoika puristaa isänsä kaulaa, ja sekä isä että poika näyttävät hätääntyneiltä. Mellakkavarustuksessa olevat poliisit ovat saattamassa heita ulos stadionilta mellakaksi muuttuneessa jalkapallo-ottelussa Kööpenhaminassa.

Kiinnostava valokuvanäyttely, joka herätti monenlaisia ajatuksia siitä, millainen on hyvä lehtikuva. Nyt vain soveltamaan näitä ajatuksia käytäntöön.