Kaksi nelivuotiasta seisoo vihanneksia ja hedelmiä myyvän kojun ulkopuolella. - Hei, kato banaaneja! toinen hihkaisee. Molemmat rämähtävät nauramaan iloisesti. Siinä ne olivat. Juuri sopivalla korkeudella: hauskat hedelmät.


Kokeneella maailmanmatkaajalla on paljon opittavaa lasten tavasta katsoa maailmaa. Juuri tämä hetki, tämä elämys - vaikka pienen pieni - on tärkeä. Se voi löytyä kotimatkalta, bussipysäkiltä, puiston penkiltä tai Himalajan huipulta. Asenne - ei matkatut kilometrit - on olennaista.


Tanskalainen kirjailija-toimittaja Malene Fenger-Grøndahl kertoi mielenkiintoisista reissuistaan Pohjoismaisessa freelancer-seminaarissa Helsingørissä viikonloppuna. Hän on kiertänyt maailmalla kahden lapsensa ja valokuvaaja-miehensä kanssa, ja kirjoittanut useita kirjoja, jotka käsittelevät islamilaista kulttuuria. Rukoukseen valmistautuvien muslimien peseytyminen oli kiinnostanut 4-vuotiasta. - Äiti, miksi he peseytyvät? - Mennään kysymään heiltä, viisas äiti oli vastannut. Juuri tällaisen elämänasenteen ja uteliaisuuden kaiken uuden ja erilaisen edessä haluan opettaa myös omille lapsilleni.


Fenger-Grøndahlin kokemukset vahvistivat ajatuksiani siitä, että lasten kanssa matkustaminen on avartavaa. Me aikuiset voimme oppia lapsilta paljon. Riittää vain, että suljet hetkeksi silmäsi, avaat ne ja katsot maailmaa kuten teit pienenä lapsena.


Tämä antoi uusia ajatuksia Lapsiperheen matkaopastani varten. Entä jos yhdistäisin lasten sadut ja matkaoppaan? Kiehtovia tarinoita sisältävä matkaopas, jonka 5-vuotiaskin jaksaa kuunnella. Hmmm, tästä voi syntyä vielä jotain hyvin hedelmällistä...